Strong is the new skinny

Fit-lehdessä (1-2/2013) oli kahvakuulavalmentaja Kukka Laakson kirjoittama kolumni, joka kuulosti hyvin paljon samalta kuin meidän kokemukset. Kukka kertoo, kuinka hän ajatteli vuosia laihtuvansa tiukalla ruokavaliolla ja rääkkäämällä itseänsä riittävästi. "Laihdutusliikunnan" ongelmana kuitenkin oli se, että jos satut syömään enemmän kuin olet kuluttanut, niin siitä ei hyödy. Hänen mukaansa tällaiseen laihtumiseen liittyy aina myös negatiivista ajattelua, koska pitää saada itsestänsä jotain pois, syötävä vähän ja mentävä miinukselle.

Kuva: daliinaa.blogspot.fi

Tuloksia alkoikin syntymään, kun hän muutti ajattelutapaansa. Hän asetti tavoitteet harjoittelua, eikä kehoa kohtaan. Tavoitteena oli saavuttaa voimaa ja kestävyyttä laihtumisen sijaan. Tällä tavalla hän unohti "laihduttamisen", koska löysi harjoittelun ilon.

Näin meillekin oikeastaan kävi. Löysimme salitreenaamisesta kipinän ja hauskuuden itsensä voittamisesta  ja edistymisen haluna, eikä salilla käyminen ollut enää vain syy laihtumiseen.

Aloitimme aktiivisen treenaamisen n. 2,5 vuotta sitten, koska liikunta oli jäänyt retuperälle elämässämme. Kävimme muutaman kuukauden ajan pelkästään ryhmäliikuntatunneilla, mutta aloimme kaivata jotain tehokkaampaa. Tästä syystä aloitimme kuntosalilla käymisen ja otimme heti ammattilaisen tekemän saliohjelman, jossa kaikki lihasryhmät treenattiin yhden treenin aikana. Yhtäkkiä huomasimmekin, että painoja pystyi lisäämään melkein joka kerta. Se motivoi aina yrittämään parempaa suoritusta kuin edellisellä kerralla. Emme olleet kuitenkaan asettaneet itsellemme tavoitteita "kuinka vahvoiksi tulisi päästä", vaan treenaasimme enemminkin "kuntoon pääsemisen" pohjalta.

Saliohjelmat vaihtuivat ja painot lisääntyivät. Viime syksynä huomasimme, että ykkössijalle salitreenaamisessa olivatkin kiilanneet nimenomaan tavoitteet. Päätimme asettaa itsellemme ensimmäistä kertaa konkreettisia haastetavoitteita kuntosalitreenejä varten. Tavoitteiksi otimme leuanvedon, dipin omalla painolla sekä penkkipunnerruksen 50 kg:lla. Olimme treenanneet kyseisiä liikkeitä apuliikkeiden avulla, mutta jotenkin tuntui motivoivammalta ja hauskemmalta treenata kunnon tavoitteet mielessä.

Penkkipunnerrus meni rikki jo tammikuussa. Olimme ilmeisesti arvioineet voimamme hieman alakanttiin, koska emme tienneet mikä olisi realistista, koska emme olleet koskaan kokeilleet maksimipainomäärää ( = suurin painomäärä, jolla jaksaa tehdä yhden toiston). Tosin heiveröisemmät kundit tekevät salilla penkkiä samoilla painoilla, joten ei se ihan huonokaan tavoite voinut olla. No, uutta tavoitetta kohti! ;) Leuanvetoja pystymme tekemään jo muutaman (lähtöasentona tasamaa/telineen jalansijat), mutta supertavoitteenamme on 10 vetoa lähtötilanteesta, jossa jalat ovat ilmassa ja roikutaan oman painon varassa. Dippiä pystymme tekemään useita "nitkutuksia", mutta emme jaksa nousta ylös päästyämme tarpeeksi alas :D Haastetta siis riittää vielä!

Asetettuamme tavoitteet treenaamiselle emmekä kehollemme saimme ihan uudenlaista intoa myös "inhokkiliikkeisiimme". Niitä tekee mieli treenata, koska tietää niistä olevan erilaista hyötyä kuin ennen. Suosittelemme siis, että asettakaa ihmeessä tavoitteita itsellenne, vaikka ne tuntuisivatkin pieniltä. Fiilis on mitä mahtavin, kun pääsee tavoitteeseensa!

Ei muuta kuin uusia tavoitteita kohti!

Kuva: motivateinspire.net