Blogimme esittelytekstissä kerromme, että
pyrimme pysyvään terveelliseen elämäntapaan. Tähän asti olemme
kirjoittaneet tänne blogiin pääasiassa liikkumisesta, mutta nyt päätimme
kirjottaa myös ravinnosta.
Pyrimme syömään pääasiassa itse valmistettua terveellistä ruokaa. Aamupalaksi syömme kaurapuuroa raejuustolla ja marjoilla (sikahyvää!!). Lounas ja päivällinen koostuu perinteisestä lautasmallista, eli paljon kasviksia, ¼ proteiinia ja ¼ hiilaria sekä hyviä rasvoja (oliiviöljyä). Treenien jälkeen juomme välittömästi palautusjuoman ja niinä päivinä jätämme toiselta aterialta hiilarit pois, koska saamme ne palkkarista. Välipalaksi ja iltapalaksi syömme yleensä purkillisen maitorahkaa hedelmien tai omatekoisen myslin kanssa (omatekoinen siksi, että kaupan mysleissä on hirvittävän paljon sokeria) tai blenderilla itsetehdyn smoothien. Joskus uppoaa myös pari ruisleipäsiivua kevyen leikkeleen sekä kurkun ja tomaatin kera.
Joskus kiireessä / laiskuudessa olemme hakeneet Picnicistä salaatin mukaan treenin jälkeen tai syöneet niitä kaupungilla ollessa. Parhain vaihtoehto ja suosikkimme makunsa puolesta on Thai-kanasalaatti, joka painaa 342g ja siinä on vain 233 kcal. Vertailun vuoksi yhdessä Tuplasuklaa-cookiessa on 270 kcal. Kumman söisit mieluummin nälkääsi; cookien, joka painaa 45g vai salaatin, joka painaa 342 g ja pitää nälkää pidempään? Uuniperuna-annoksilla kannattaa herkutella harvemmin, sillä esim. Sinihomejuusto-annoksessa on jopa 923 kcal!!! Emme suosi missään nimessä kaloreiden tuijottelua ja laskeskelua, mutta välillä on hyvä tutkia ulkona syödessä, mitä annos oikeastaan sisältää. Ja maalaisjärjelläkin pärjää pitkälle, niistä paremmista valinnoista tulee kuitenkin loppupelissä parempi voittajafiilis kuin siitä hetken huumasta syödä epäterveellistä. Kotonahan on helppo tehdä itse terveellistä ruokaa ja näin tietää tismalleen, mitä syö. Picnicin tuotteiden tiedot löytyy netistä www.picnic.fi/tuotteet.
Koska treenaamme aika monena päivänä viikossa, on ravinnon sisällöllä merkitystä, että jaksamme ja lihasmassa pääsee kasvamaan. Emme kasvata siis mitään muskeleita, tarkoituksenamme ei ole siis varsinaisesti pudottaa kiloja, vaan polttaa rasvaa. Ja kannattaa muistaa, että mitä isompi osa kehosta on lihasta, sitä enemmän keho kuluttaa myös levossa. Vaakaa ei kannatakaan tuijottaa, koska kehonkoostumus saattaa muuttua radikaalisti, vaikka vaa'an lukemat eivät juuri muuttuisikaan. Vaa'an lukema saattaa siis pysyä samana, vaikka rasvaa olisi palanut ja lihasta tullut tilalle. Hyvä kotikonsti on luottaa enemmän mittanauhaan kuin vaakaan.
Nykyään pidämme huolen siitä, että syömme 5 kertaa päivässä eikä yhtään ateriaa jäisi väliin. Näin vältymme, ettei nälkä pääse kasvamaan liian suureksi, koska silloin ruokaa tulisi ahmittua enemmän kuin napa vetää. Olemme myös olleet taipuvaisia ostamaan kaupasta mitä saattuu, jos sinne menee hirveässä nälässä treenien jälkeen ja siinä mielentilassa, että pitää saada maha täyteen nopeasti ja helposti. Näin käy, jos jättää jonkun ruuista väliin. Ja kun olo tuntuu kylläiseltä, niin ei herkkujakaan tee mieli. Usein treenien jälkeen ei edes tee mieli muuta kuin terveellistä ruokaa, oletteko huomanneet samaa? Mutta jos jää kotiin lepopäivänä, niin tekisi mieli esimerkiksi ruuan päälle kaikkea makeaa kahvin kanssa. Olemme kuulleet että makeanhimo menee muutes ohi 20 minuutissa ;)
Herkkuja syömme nykyään aika maltillisesti ja olemme oppineet tuntemaan rajamme. Aika usein, kun ihmiset kyläilevät toisten luona on tarjolla jotain herkkuja, eikö totta? Niistä kieltäytyminen ei ole helppoa jo pelkästään kohteliaisuussyistä. Pieni pala riittää hyvinkin maistiaiseksi eikä kukaan edes huomaa, että välttelee herkkuja. Pidimme ennen ns. herkuttelupäiviä eli kieltäydyimme kuukauden aikana muuten herkuista kokonaan, mutta yhtenä päivänä sai herkutella vapaasti. Sitten söimme kaikkea,mitä oli tehnyt kuukauden aikana mieli ja mitä muuta siitä seurasi, kuin paha olo. Tämä totaalikieltäytyminen ei siis toiminut kohdallamme, joten ajattelimme, että jotain herkkuja saa syödä pienen määrän silloin tällöin (muutaman kerran kuussa), kun niitä tekee OIKEASTI mieli. Samoin töissä tuli naposteltua kaikenlaista, mitä oli tarjolla, vain tavan vuoksi. Nyt olemme huomanneet, ettei esim. karkkia tarvitse ostaa megapussia, vaan 15 karkin jälkeen niistä saa tarpeeksi. Samoin sipsipussiksi riittää se pienen pieni 75g pussi. Tämä vaatii tietenkin totuttelua, mutta opimme sen itse kantapään kautta, kun jokaisen jättikarkkipussin jälkeen tuli tosi huono olo. Mietimme, että miksi haluamme itsellemme sellaisen olotilan, kun pienemmästä määrästä nauttii enemmän? Useimmiten mietti vielä, että oliko edes herkuttelu sen arvoista. Ja meihin pätee myös se, ettei kotona saa olla kaapeissa herkkuja varastossa. Herkkujen syömistä tulee ainakin harkittua enemmän, jos ne pitää hakea ensin kaupasta. Alkoholin käytön olemme karsineet myös minimiin, koska emme raaski tuhlata seuraavaa päivää huonolle ololle ja usein siihen liittyy myöskin epäterveellistä syömistä.
Emme siis ole millään dieetillä, vaan syömme tällä hetkellä sitä, mitä haluamme ja meistä tuntuu siltä, ettemme ole joutuneet luopumaan mistään. Koska elämäntavat ovat menneet uusiksi, niin on siinä ollut pureksittavaa lähipiirissäkin. Kaikki eivät ole ymmärtäneet, että kyseessä on tosiaan elämäntapamuutos eikä tietyn aikaa kestävä projekti. Kaikki halu on kuitenkin lähtenyt meistä itsestämme emmekä kärsi tästä millään lailla :) Välillä on tottakai hankala pysyä tiukkana ja kieltäytyä herkuista, kun niitä tuputetaan tai tivataan syytä siihen, miksi tulemme autolla juhlimaan. Mutta onneksi suurin osa ihmisistä on ollut erittäin kannustavia ja jopa ryhtynyt itsekin muuttamaan elämää paremmaksi.
Joskus saattuu repsahduksia mutta niitä ei kannata jäädä voivottelemaan vaan palata mahdollisimman nopeasti takaisin ruotuun! Nekin kuuluu elämään!
Tässä meidän tavoitekuva (keskellä), ja myös Jennifer Nicole Leen entiset lähtökohdat (sivuilla):
Pyrimme syömään pääasiassa itse valmistettua terveellistä ruokaa. Aamupalaksi syömme kaurapuuroa raejuustolla ja marjoilla (sikahyvää!!). Lounas ja päivällinen koostuu perinteisestä lautasmallista, eli paljon kasviksia, ¼ proteiinia ja ¼ hiilaria sekä hyviä rasvoja (oliiviöljyä). Treenien jälkeen juomme välittömästi palautusjuoman ja niinä päivinä jätämme toiselta aterialta hiilarit pois, koska saamme ne palkkarista. Välipalaksi ja iltapalaksi syömme yleensä purkillisen maitorahkaa hedelmien tai omatekoisen myslin kanssa (omatekoinen siksi, että kaupan mysleissä on hirvittävän paljon sokeria) tai blenderilla itsetehdyn smoothien. Joskus uppoaa myös pari ruisleipäsiivua kevyen leikkeleen sekä kurkun ja tomaatin kera.
Joskus kiireessä / laiskuudessa olemme hakeneet Picnicistä salaatin mukaan treenin jälkeen tai syöneet niitä kaupungilla ollessa. Parhain vaihtoehto ja suosikkimme makunsa puolesta on Thai-kanasalaatti, joka painaa 342g ja siinä on vain 233 kcal. Vertailun vuoksi yhdessä Tuplasuklaa-cookiessa on 270 kcal. Kumman söisit mieluummin nälkääsi; cookien, joka painaa 45g vai salaatin, joka painaa 342 g ja pitää nälkää pidempään? Uuniperuna-annoksilla kannattaa herkutella harvemmin, sillä esim. Sinihomejuusto-annoksessa on jopa 923 kcal!!! Emme suosi missään nimessä kaloreiden tuijottelua ja laskeskelua, mutta välillä on hyvä tutkia ulkona syödessä, mitä annos oikeastaan sisältää. Ja maalaisjärjelläkin pärjää pitkälle, niistä paremmista valinnoista tulee kuitenkin loppupelissä parempi voittajafiilis kuin siitä hetken huumasta syödä epäterveellistä. Kotonahan on helppo tehdä itse terveellistä ruokaa ja näin tietää tismalleen, mitä syö. Picnicin tuotteiden tiedot löytyy netistä www.picnic.fi/tuotteet.
 |
| http://www.picnic.fi/ |
Koska treenaamme aika monena päivänä viikossa, on ravinnon sisällöllä merkitystä, että jaksamme ja lihasmassa pääsee kasvamaan. Emme kasvata siis mitään muskeleita, tarkoituksenamme ei ole siis varsinaisesti pudottaa kiloja, vaan polttaa rasvaa. Ja kannattaa muistaa, että mitä isompi osa kehosta on lihasta, sitä enemmän keho kuluttaa myös levossa. Vaakaa ei kannatakaan tuijottaa, koska kehonkoostumus saattaa muuttua radikaalisti, vaikka vaa'an lukemat eivät juuri muuttuisikaan. Vaa'an lukema saattaa siis pysyä samana, vaikka rasvaa olisi palanut ja lihasta tullut tilalle. Hyvä kotikonsti on luottaa enemmän mittanauhaan kuin vaakaan.
Nykyään pidämme huolen siitä, että syömme 5 kertaa päivässä eikä yhtään ateriaa jäisi väliin. Näin vältymme, ettei nälkä pääse kasvamaan liian suureksi, koska silloin ruokaa tulisi ahmittua enemmän kuin napa vetää. Olemme myös olleet taipuvaisia ostamaan kaupasta mitä saattuu, jos sinne menee hirveässä nälässä treenien jälkeen ja siinä mielentilassa, että pitää saada maha täyteen nopeasti ja helposti. Näin käy, jos jättää jonkun ruuista väliin. Ja kun olo tuntuu kylläiseltä, niin ei herkkujakaan tee mieli. Usein treenien jälkeen ei edes tee mieli muuta kuin terveellistä ruokaa, oletteko huomanneet samaa? Mutta jos jää kotiin lepopäivänä, niin tekisi mieli esimerkiksi ruuan päälle kaikkea makeaa kahvin kanssa. Olemme kuulleet että makeanhimo menee muutes ohi 20 minuutissa ;)
Herkkuja syömme nykyään aika maltillisesti ja olemme oppineet tuntemaan rajamme. Aika usein, kun ihmiset kyläilevät toisten luona on tarjolla jotain herkkuja, eikö totta? Niistä kieltäytyminen ei ole helppoa jo pelkästään kohteliaisuussyistä. Pieni pala riittää hyvinkin maistiaiseksi eikä kukaan edes huomaa, että välttelee herkkuja. Pidimme ennen ns. herkuttelupäiviä eli kieltäydyimme kuukauden aikana muuten herkuista kokonaan, mutta yhtenä päivänä sai herkutella vapaasti. Sitten söimme kaikkea,mitä oli tehnyt kuukauden aikana mieli ja mitä muuta siitä seurasi, kuin paha olo. Tämä totaalikieltäytyminen ei siis toiminut kohdallamme, joten ajattelimme, että jotain herkkuja saa syödä pienen määrän silloin tällöin (muutaman kerran kuussa), kun niitä tekee OIKEASTI mieli. Samoin töissä tuli naposteltua kaikenlaista, mitä oli tarjolla, vain tavan vuoksi. Nyt olemme huomanneet, ettei esim. karkkia tarvitse ostaa megapussia, vaan 15 karkin jälkeen niistä saa tarpeeksi. Samoin sipsipussiksi riittää se pienen pieni 75g pussi. Tämä vaatii tietenkin totuttelua, mutta opimme sen itse kantapään kautta, kun jokaisen jättikarkkipussin jälkeen tuli tosi huono olo. Mietimme, että miksi haluamme itsellemme sellaisen olotilan, kun pienemmästä määrästä nauttii enemmän? Useimmiten mietti vielä, että oliko edes herkuttelu sen arvoista. Ja meihin pätee myös se, ettei kotona saa olla kaapeissa herkkuja varastossa. Herkkujen syömistä tulee ainakin harkittua enemmän, jos ne pitää hakea ensin kaupasta. Alkoholin käytön olemme karsineet myös minimiin, koska emme raaski tuhlata seuraavaa päivää huonolle ololle ja usein siihen liittyy myöskin epäterveellistä syömistä.
Emme siis ole millään dieetillä, vaan syömme tällä hetkellä sitä, mitä haluamme ja meistä tuntuu siltä, ettemme ole joutuneet luopumaan mistään. Koska elämäntavat ovat menneet uusiksi, niin on siinä ollut pureksittavaa lähipiirissäkin. Kaikki eivät ole ymmärtäneet, että kyseessä on tosiaan elämäntapamuutos eikä tietyn aikaa kestävä projekti. Kaikki halu on kuitenkin lähtenyt meistä itsestämme emmekä kärsi tästä millään lailla :) Välillä on tottakai hankala pysyä tiukkana ja kieltäytyä herkuista, kun niitä tuputetaan tai tivataan syytä siihen, miksi tulemme autolla juhlimaan. Mutta onneksi suurin osa ihmisistä on ollut erittäin kannustavia ja jopa ryhtynyt itsekin muuttamaan elämää paremmaksi.
Joskus saattuu repsahduksia mutta niitä ei kannata jäädä voivottelemaan vaan palata mahdollisimman nopeasti takaisin ruotuun! Nekin kuuluu elämään!
Tässä meidän tavoitekuva (keskellä), ja myös Jennifer Nicole Leen entiset lähtökohdat (sivuilla):
 |
| Kuva: www.newyorkinparis.wordpress.com |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti